Haastattelut 1.9.2018

SYYSKUUN TAITEILIJAHAASTATTELUSSA JUHA PITKÄNEN

Kerro taiteilijanurasi alkuvaiheista. Milloin tiesit, että sinusta tulee kuvataiteilija?

Lapsesta saakka olen ollut herkkä havainnoija, pitänyt piirtämisestä jne. Lapsuuden kotini sijaitsi maaseudulla, järven rannalla. Tuolloin luonto oli havaintojeni ja taiteeni lähde. Kuvan tekeminen sai intohimoa ja kehittymisen halua, kun tutustuin öljyvärimaalaukseen nuorena opiskelijana, kohdatessani ammattitaiteilijoita ja heidän teoksiaan. Kuvataiteilijuutta pohdin vasta joskus 18-vuotiaana.

Moni tuntee sinut etupäässä veistoksistasi. mikä sai sinut keskittymään nimenomaan tähän materiaaliin?

Kuvanveisto tuli mukaan opintojeni myötä Kuvataideakatemian kuvanveisto-osastolla, jota piirustuksen opettajani Marjatta Hanhijoki suositteli. Päädyin kuvanveisto-osastolle, koska siellä vallitsi hyvä tekemisen meininki klassisessa mallimuovailussa (opettajina Radoslaw Gryta, Kain Tapper, Jukka Tuominen ja Maija Vainonen). Koin oikeasti oppivani kuvasommittelua ja se tuki myös maalaamistani.

Teen kolmiulotteisia teoksia silloin kun se tuntuu idean esilletuomiseksi sopivimmalta. Materiaalilla sinänsä on teknisten ominaisuuksien rinnalla – väistämättäkin - olemuksellinen ja symbolinen merkityksensä.

Mistä ammennat inspiraatiosi?

Mielestäni inspiraatiota ei pysty ammentamaan. Se tulee, jos on tullakseen ”taivaan lahjana”, riippumatta elämän olosuhteista tai aktiivisuudestani.

Miten lähdet työstämään uutta teosta?

Kun ensin olen saanut idean, pohdin mihin muotoon sen voisi pukea: miten muoto ja materiaali palvelevat ideaa ja ilmaisua.

Milloin/mistä tiedät, että teoksesi on valmis? Onko sinulla tarkka suunnitelma teoksen luomisprosessin alusta lähtien?

Tämä riippuu osin tekniikasta ja materiaalista, jotka antavat tiettyjä vapauksia ja rajoituksia ilmaisulle.

Kaikki kuvan tekeminen on sommittelua. Sommittelu päättyy, kun teos vastaa tarkoituksiani.

Kerro teoksestasi ”Pyhä”. Kuinka työskentelyprosessi eteni sen kanssa, ja mitä se sinulle merkitsee?

Teokseni ”Pyhä” on luonnos savitiiliseen teokseeni ”Rukoushuone”, joka oli lopputyöni Kuvataideakatemiaan vuonna 2000. ”Pyhä” on rukoilevan ihmisen vertauskuva. Piirsin ja muovailin useita luonnoksia, kunnes löysin oikeat mittasuhteet ja materiaalit. Rakensin lopullisen pienoismallin savesta levytekniikalla ja poltin sen keramiikaksi, jonka jälkeen tein siihen oven puusta. Kattoa en tehnyt, tila sai olla avoin taivaaseen asti. Kirjoitin kypsyyskokeessa 18 vuotta sitten raamatullisin metaforin tästä teoksesta seuraavasti: ”Savesta rakennettu rukoushuone, kuin maan tomusta muovattu ihminen, Pyhän Hengen temppeli, savimaja. Maasta tullut ja maahan tuleva. Särkyvä saviruukku. - - Kokoonsa nähden korkea rukoushuone; Hänen korkealle arvostama ihminen, kalliisti ostettu. Ei kullalla eikä hopealla, vaan Poikansa verellä. Toivon että teokseni olisi pieni kuva Jumalan valmistamasta kutsumisesta, kohtaamisesta ja pyhityksestä. Hän on aloittanut kaiken hyvän ja saattaa sen päätökseen. Hän on alku ja loppu. Hänellä ovat iankaikkisen elämän avaimet.”

Onko joitakin materiaaleja, tekniikoita, muotoja tai värejä, joita olet innostunut käyttämään taiteessasi juuri nyt?

Olen tehnyt taidetta 30 vuotta. Juuri nyt luomisessani on hiljainen vaihe, jossa mietiskelen mitä kuvallista olen elämäni aikana tehnyt ja mikä vielä olisi kuvaamisen arvoista. En halua tuottaa maailmaan mitään tyhjänpäiväistä meteliä. Elämä on siihen liian kallisarvoista.

Onko yleisön reaktio taidettasi kohtaan muuttunut vuosien varrella?

Arvioni tästä rajoittuu tietenkin vain yksittäisiin havaintoihini saamistani suullisista ja kirjallisista palautteista: ei ole yllätys, että abstraktimpi ja käsitteellisempi taide saattaa vaatia katsojalta enemmän syventymistä ja taiteen tuntemusta. Tällöin taide jakaa mielipiteitä myös sen mukaan, mikä koetaan ylipäätään taiteen tehtäväksi.

Mitä sinulla on meneillään juuri nyt? Entä mitä voimme odottaa sinulta tulevaisuudessa?

Kuten edellä kerroin, juuri nyt luomisessani on hiljainen vaihe. Tarkastelen ja mietiskelen, mitä kuvallista olen elämäni aikana tehnyt (noin 400 teosta), ja mikä vielä olisi kuvaamisen arvoista. Uskon edelleen taiteen merkitykseen elämässä. Haluan luoda teoksia, joilla on jollakin tapaa kosketusta elämän- ja ihmisarvon pyhyyden kanssa. Elämme maailmassa, jossa monet uskovat rahaan päämääränä ja ihmiseen välineenä. Tätä käsitystä vastaan kaikki vakavasti otettava taide syvimmältään haastaa ja muistuttaa meitä ihmisen ja elämän itseisarvosta. Minulle käsitteinä totuus, kauneus ja hyvyys löytyvät kristinuskosta ja Raamatun kertomuksista. Tällöin kaikki ei ole ihmisen varassa vaan Jumalan.

                                                                                           Pyhä

                                                                                           2000

                                                                                           keramiikka

                                                                                           705 x 305 x 39 cm

                                                                                           yksityiskokoelma