Haastattelut 1.6.2018

Taiteilijahaastattelussa PIA FEINIK

Kesäkuun taiteilijahaastattelun antaa meille Pia Feinik Ikaalisten kesäateljeestaan, kauniin luontomaiseman keskeltä.

Milloin tiesit, että sinusta tulee kuvataiteilija?

Lapsuudenystäväni sanovat, että he tiesivät aina, mutta itse en ole oikeastaan missään vaiheessa pitänyt asiaa itsestäänselvyytenä. Olen alusta saakka pyrkinyt omassa työskentelyssäni tiedostavaan määrätietoisuuteen ja tavoitteellisuuteen – varmistamaan, että voin toimia tasokkaasti ja pitkäjänteisesti taiteilijana. Eräällä tapaa uudistan ”sopimuksen asiasta” itseni kanssa joka päivä; Kuvataiteilijan työssä pärjääminen vaatii erittäin paljon työtä, joka edellyttää sekä syvällistä omistautumista että itsekuria. En koskaan lipsu tekemättömistä töistä tai aikatauluista. Kuvataiteilija ei myöskään ole koskaan valmis, tai ainakaan minä en ole.  Siinä vaiheessa kun minä lopetan tutkimisen ja ennakkoluulottoman kokeilemisen, olen todennäköisesti kuollut.

Kerro taiteellisesta prosessistasi; kuinka se etenee?

Tavalisesti minulla on samaan aikaan keskeneräisenä 5 - 8 maalausta, joiden rinnalla teen myös pieniä sarjoja tai uniikkivedoksia taidegrafiikkaa. Minulla on hyvä olla paljon keskeneräisiä maalauksia, sillä se pitää minut parhaiten vireessä; tällöin prosessit siirtyvät saumattomasti eri teosten välillä, enkä ylityöstä teoksia. Useiden keskeneräisten maalausten keskellä syntyvät pakottamattomat oivallukset ja teokset valmistuvat kuin itsekseen. Pahin hetki minulle on, kun ”pesä tyhjenee”, eli kaikki teokset siirtyvät kerralla esille näyttelyyn. Toisaalta juuri tämä hetki on kuin joisi kulauksen vettä lähteestä. Pää jäätyy hetkeksi, mutta sitten mieli on taas kirkas, kaikki vanha unohtuu ja on aika siirtyä eteenpäin.

Minkälainen on rutiinisi päivinä, jolloin työskentelet?

Olen erittäin energinen ihminen. Olen työhuoneella joka arkiaamu viimeistään puoli yhdeksältä. Jos töiden aloittaminen venyy jostain syystä tämän yli, on päivä vähän pilalla. Saan kyllä vireestä kiinni, kun vain ryhdyn härkäpäisesti toimeen, mutta jos samaan syssyyn puhelin soi tai sähköposti laulaa, on todennäköisesti sitten vain parempi tehdä jotain muuta kuin varsinaista luovaa työtä. Työrauha ja täydellinen hiljaisuus ovat siis minulle kaikki kaikessa. Pyrinkin joka viikko hoitamaan kaikenlaiset taiteellisen työn ulkopuoliset asiat kuten materiaalihankinnat, laskujen maksun, kotisivujen päivitykset ynnä muut tärkeät, taiderutiiniani hajottavat asiat, maanantain aikana. Näin koko loppuviikko on puhtaasti varattu taiteelliselle työskentelylle. Työskentelen arkisin iltapäivällä noin neljään, mutta välillä palaan työhuoneelle vielä ”vapaaehtoiseen iltavuoroon”, mikäli jokin työvaihe, kiire tai kauhea vimma niin vaatii. Useimmiten työskentelen myös viikonloppuisin, mutta silloin vapaammin. Ylipäätään joka ilta nukkumaan mennessä odotan jo aamua, kunpa pääsisi jo töihin.

Mistä löydät inspiraation teoksiisi? Entä miten lähdet työstämään uutta teosta?

Minun ei koskaan tarvitse etsiä inspiraatiota. Tai paremminkin inspiraation odottelu on kokemukseni mukaan epätodelliseen taiteilijamyyttiin kytkeytyvää luksusta, johon en usko, että kenelläkään ammattimaisesti toimivalla kuvataiteilijalla on ylipäätään varaa. Aina on nimittäin tekemättömiä töitä, jos ei muuta, niin työhuoneen jonkin kolkan siivoamista. Luovuus syntyy määrätietoisesta ja kurinalaisesta tekemisestä. On aivan selvää, että ei minuakaan aina huvita, tai muuten vaan ottaa kaikki pannuun, mutta siihen auttaa aina ja vain toimeen ryhtyminen. Itsesäälissä rypeminen johtaa lamaantumiseen ja lamaannus aistien turtumiseen, mikä ei kyllä käy taiteilijan työssä. Uudet teokset syntyvätkin aina jostain tutusta ja jostain uudesta, ja näiden vuoropuhelusta. Tutkiminen, tutkiminen, tutkiminen! Kun on siunattu tutkijan ehtymättömällä mielenkiinnolla kaikkia maailman asioita ja ilmiöitä kohtaan, ei jää toistamaan itseään. Mikään ei ole turhaa ja jokainen hetki on mahdollisuus. Vaikka aina välillä sattuukin sellainen päivä että sivellin on viisaampaa vaihtaa harjanvarteen, ei pidä ajatella, että kyse olisi yhtään sen vähäisemmästä prosessista – tulokset useimmiten osoittavat päinvastaista. Illalla työhuoneelta lähtiessä saattaa olla ongelma, aamulla palatessa ei enää muista, mikä se oli.

Mitä reaktioita toivot taiteesi herättävän katsojissa?

Aina toki voi toivoa asioita, mutta on täysin eri asia, mitä ajatuksia teokset oikeasti katsojissa herättävät, sillä siihen minulla on harvoin minkäänlaista valtaa. Siis toive jonkinlaisesta reaktiosta on suorastaan turha, koska en voi vaikuttaa asiaan. Teokset ovat maailmalla omillaan. Ainoastaan silloin, kun itse henkilökohtaisesti kohtaan ihmisen teokseni äärellä, saatan saada pyynnön kertoa teoksistani enemmän, ja vain silloin itsekin kohtaan näitä reaktioita. Tämä ei tarkoita sitä että ihmisten reaktiot teoksiini olisivat minulle merkityksettömiä, päinvastoin. Kyse on paremminkin siitä, että ihmisten aidot reaktiot, olivatpa ne minkälaisia tahansa, ovat taiteilijan palkka. Toki on mieltä ylentävää kuulla ihastuksen kiljahduksia, mutta aivan yhtä arvokasta on epäröinti, kyseenalaistaminen ja tyrmääminen. Tämä kaikki on bensaa liekkeihin, suuntima kompassille tai näpäytys egolle.

Kerro teoksestasi ”Essence”. Mistä sait inspiraation? Entä mitä teos sinulle merkitsee?

Teos on minulle kuin vedenalaisessa pimeydessä lymyävä uppotukki, ikivanha ja unohduksessaan vaarallinen, ennalta-arvaamattomana se voi ponnahtaa pintaan koska tahansa. Mutta aivan yhtä paljon maalaus on kuvaus valosta. Itseasiassa se on kuvaus niin suuresta valosta, että sitä valoa ei voinut kuvata, vaan se piti jättää kokonaan pois. Siksi teoksessa on keskellä fyysinen neliön muotoinen aukko. Mistä elämässä on kyse? Siitä, että pitää parasta mahdollista huolta lähimmäisistään ja itsestään. Rakkaudesta.

Onko joitakin materiaaleja, tekniikoita, muotoja tai värejä, joita olet innostunut käyttämään taiteessasi juuri nyt?

Parhaillaan työskentelen Ikaalisissa Vatulan kylässä kesäateljeessani. Mukanani kulkee koko ajan erittäin laaja materiaalivarasto ja kymmeniä maalauspohjia, joten työt jatkuvat aivan samaan tapaan kuin Siuron ateljeessani. Minulla on parhaillaan muutama tilaustyö kesken, joten tällä hetkellä siveltimeni tanssii pääosin niiden tahtiin, mutta kyllä siinä rinnalla syntyy koko ajan muutakin. Kesätyöhuoneeni sijaitsee kirkkaan hiekkapohjaisen joen rannalla, kahden kalaisan kosken välissä. Viereisen lammen pinnassa oli tänäkin aamuna huumaava usva, ja tuuleton ilma välitti koskien kohinat sisään tupaan peitonkin alle. Rantasipit viipottavat huimaa vauhtia veden pintaa viistäen ja rannan puissa olevista pesistä kuuluu jos jonkinmoista sirkutusta ja koputtelua. Riippumatossa on hämähäkkejä seuralaisina. Maito on päiväysvanhaa ja juusto kuivaa, mutta ei haittaa. Näistä elämänmakuisista eväistä täällä syntyy taidetta.

Kertoisitko hieman kuvataiteeseen liittyvästä julkaisu- ja tutkimustoiminnastasi?

Tällä hetkellä taiderintamalla on niin kiireistä, että ”virallinen” julkaisu- ja tutkimustoiminta on määrittelemättömän pituisella tauolla. Erilaisia virityksiä ympäristötaiteen ja ympäristökasvatuksen yhdistämiseen on kuitenkin jo olemassa, ja sähköisen markkinoinnin opintojakin käyn tässä sivussa, joten näennäinen hiljaiselo tällä alueella on lähinnä pintapuolista.

Tulevat näyttelyprojektisi: mitä voimme odottaa sinulta lähitulevaisuudessa?

uva vuosi on ollut ja tulee olemaan aikamoinen rykäys. Vuosi alkoi helmikuussa yksityisnäyttelyllä Tampereella Keskus Galleriassa, ja loppu kevät hurahti kahden ulkomaannäyttelyn tiimoilta, joista toinen oli yksityisnäyttely Antibesissä Etelä-Ranskassa ja toinen ryhmänäyttely Monacossa. Parhaillaan työskentelen heinäkuussa avautuvan Suomen suurimpien messujen, Porin Asuntomessujen tiimoilta, jonne tulee kahdeksan ammattitaiteilijan oma Taiteilijatalli kohteen numero kolme ”Jokisimpukka” autotalleihin. Kyseessä on kaivattu ja erittäin korkealaatuinen galleriaelämys messukävijöille. Syyskuussa on luvassa lisää messuhumua Helsingissä Habitaren tiimoilta, jossa minulla on luonnollisesti oma osasto. Lokakuun alussa minulla aukeaa yksityisnäyttely Helsingissä Galleria Saimassa, joten puuhaa riittää! Oletettavasti loppuvuosi marras-joulukuu sujahtaa tamperelaisen Taide Pop Up –ryhmän taiteilijoiden kanssa Joulupuodin tiimoilta, mutta niin pitkälle en viitsi tässä kauniissa kesäsäässä vielä tämän enempää ajatella.

                                                                                   Pia Feinik: "Essence"

                                                                                   2017, akryyli kankaalle

                                                                                   88 x 88 cm