Haastattelut 2.7.2018

Taiteilijahaastattelussa MAARIA MÄRKÄLÄ

Milloin tiesit, että sinusta tulee kuvataiteilija?

Minusta oli tulossa kuvataiteilija jo lapsesta pitäen, mutta haaveet jäivät ennen taiteilijan ammattiin ryhtymistä useista syistä taka-alalle. Ehdin olla hetken pankkialalla ja muotimaailmassa, koska ensimmäinen aviomieheni ei hyväksynyt taiteilijan ammattia. Silloin haaveilin maalaavani sitten eläkkeellä. Yhtäkkiä monien sattumien summana olinkin jo taidekoulussa, ja sain heti valmistuttuani Suomen Kulttuurirahastolta ensimmäisen työskentelyapurahani, päästen maalaamaan Berliiniin. Onneksi unelmani taidemaalarin ammatista toteutui kuitenkin jo aika nuorena.

Mistä saat inspiraation taiteeseesi?

Olen maisemamaalari, ja ajan joka päivä polkupyörällä työhuoneelleni Kaapelitehtaalle. Näen matkalla syksyn tulon, pakkaset, sateet, tuulet, jäiden lähdöt, vesilintujen pesinnät, kukkien kukinnat ja lakastumiset ja lehmien laiduntamiset. Linnut laulavat suurimman osan matkasta. Auringonlaskut ja -nousut sekoittuvat illalla syttyviin ja aamulla sammuviin kaupungin valoihin. Joskus olen saattanut ajatella maalaavani muutakin, mutta luonto ja sen ainutlaatuiset elämykset saavat minut maalaamaan näkemääni ja kokemaani ekspressiivisin vedoin abstrakteiksi ja puoliabstrakteiksi maalauksiksi. Mielestäni elämä on ihanaa, ja annan sen näkyä maalauksissani. Tai jos elämässäni tapahtuukin jotakin kauheampaa, niin maalaan ajatukseni ja oloni taas hyväksi. Pakenen ajoittain maalaamiseen ja valitsen mieluummin taiteen kuin jonkin asian suremisen. Maalaan maailmaa paremmaksi. Aiemmin maalattu poikii uutta, ja maalauksen aina uudet haasteet antavat aihetta jatkaa maalaamista.

Kerro taiteellisesta prosessistasi; kuinka se etenee?

Havainto, elämys ja luontokokemus antavat minulle alkusysäyksen. Pienemmät maalaukset maalaan usein ulkona luonnossa havainnon äärellä. Aiheeni löydän näillä maalausreissuilla tai sitten vaan ohi polkiessa. Suuret maalaukset teen työhuoneella aiemmin nähdyn ja koetun perusteella. Yritän säilyttää haltioitumisen ja eläytymisen tunteet. Minulla on ollut valtavan paljon näyttelyitä, ja deadlinet pitävät minua kiireisenä. Yleensä en ehdi ajatella ollenkaan, mitä mihinkin projektiin maalaan. On ollut hassuakin oppia luottamaan alitajunnan voimaan. Teen vaan ja luotan: asiat loksahtavat kyllä paikalleen. Parhaita menestyksiäni olen saavuttanut, kun en ole yrittänyt käyttää järkiperäistä ajattelua alkuunkaan. Sitten vaan, kun näyttely on jo lähellä, katselen, mitä on tullut maalattua, ja siitä näyttely siten luontaisesti syntyy.

Milloin tai mistä tiedät, että teoksesi on valmis?

Maalauksen voi tulkita valmiiksi silloin, kun se ei enää pyydä mitään. Sitä vaan katsoo, ja maalaus on valmis. Joskus maalauksen valmistumista ei edes huomaa. Sen saattaa tulkita pilalle menneeksi tai niin vaikeaksi, että se jää kesken, ja sitten sen vaan hylkää nurkkaan muiden maalausten taakse. Joskus maalaus löytyy sieltä kuukausienkin päästä, ja se onkin uusin silmin katsellessa valmis. Kerran tällainen maalaus oli juuri se puuttuva maalaus näyttelystä ja siitä tuli myös näyttelyn kutsukortti.

Onko joitain tiettyjä aiheita, joita haluat maalata juuri nyt?

Juuri nyt haluaisin olla maalaamassa alppiruusupuistossa auringonlaskua, mutta valitettavasti alppiruusujen kukinta on tältä vuodelta ohi… ja on myös aamu. Valitsen siis leikittelyn auringonlaskuilla ja -nousuilla, kun valon vivahteet ja taivaan liekit tempaavat mukaansa. Ja sitten vilpoisan puiston, jossa syksy tekee jo hieman tuloaan.

Mitä reaktioita toivot taiteesi herättävän katsojissa?

Jos voisin vaikuttaa, haluaisin, että katsojan huolet ja murheet unohtuisivat. Ehkäpä jonkinlaista riemastusta, innostusta ja uskoa tulevaan… Maalaamisessani tärkeintä ovat tunteet. Siten toivoisin, että tunnetilat välittyisivät myös katsojalle.

Kerro teoksestasi Alppipuisto. Mistä sait inspiraation? Mitä teos sinulle merkitsee?

Monivuotinen unelmani oli maalata alppiruusuja alppiruusupuistossa. Olin yhdeksän vuotta Taidemaalariliiton puheenjohtaja ja sitä ennen Helsingin Taiteilijaseuran hallituksessa. Kaikkina näinä vuosina useamman yhdistyksen kevätkokoukset ja vuosikokoukset sattuivat juuri parhaan kukinnan aikaan, enkä siis päässyt pusikoihin maalaamaan. Alla oleva maalaus on Alppipuisto, jonka juuret ovat näkymässä, jonka näin monena vuonna junan ikkunasta, junan kiitäessä Linnunlaulun ja Pasilan väliä Alppipuiston ohi. Maalaus on tavallaan kaikkien alppiruusumaalausteni esiäiti. Se on vuodelta 2014, 250 cm leveä ja 170 cm korkea öljymaalaus kankaalle.

Onko sinulla taiteellisia esikuvia? Jos, kuinka ne ovat vaikuttaneet tuotantoosi?

Olen Anselm Kiefer -fani, mutta hän on mielestäni liian synkkä. Ennen Anselmia Van Gogh oli taiteilija, joka sai minut ottamaan happea ja huokailemaan syvään. Van Goghilta olen saanut valon, samoin William Turnerilta. Nähtyäni suurten mestareitten töitä, olen saanut rohkeuden kulkea omia polkujani. Mestareitten maalauksia on ensiarvoisen tärkeää nähdä livenä. Mikään kuva ei anna samaa elämystä kuin seisoa aidon maalauksen äärellä. Kuva voi korkeintaan olla muistona aidon kokemisesta. Tai kannustin jonkun tietyn maalauksen luokse pääsemisestä.

Olet tänä vuonna mukana Porin Asuntomessuilla Taiteilijatalli-ryhmän kanssa. Millä mielin asuntomessuille? Onko sinulla vinkkejä taiteen ja sisustamisen yhdistämiseen?

Osallistun innoissani Taiteilijatallin kanssa Porin asuntomessuille. Olen huumaantunut kollegojen taidokkaista ja upeista teoksista, ja on todella suuri ilo päästä samaan talliin heidän kanssaan. Meillä on kuuden autotallin kokoinen myyntinäyttely ihan upouudessa taloyhtiön autotallissa joen rannalla (Kohde nro 3). Sieltä löytyy täysin näyttelynomaiset tilat, jonne me kahdeksan ammattitaiteilijaa olemme tuoneet parhaita töitämme nähtäviksi ja ostettaviksi. Teokset saa heti mukaansa, tai jos ihastuu suureen teokseen, sille voidaan tilata kuljetus.

Sisustajan roolissa ollessani, omaa näkemystä noudattaessani hankkisin talon maalauksen ympärille, tai pyrkisin huomioimaan ainakin sen, että talossa olisi mahdollisuus ripustaa aitoa taidetta seinille. Näissä Porin asuntomessujen taloissa onneksi on.

Taiteen hankkiminen on nykyään usein myös sisustamista. Minua ei haittaa, vaikka maalauksen hankkimiseen vaikuttaisi pääasiassa sohvan tai jonkun muun sisustuselementin väri. Taidehankinta on aina hyvin henkilökohtainen asia, ja oma mieltymys on aina paras lähtökohta. Kannattaa vain rakastua taiteeseen. Antaa teoksen puhutella, kysellä ja rohkaista. Varsinkin, jos kodissa on pieniä lapsia, kannattaa taideteokselle varata sen verran tilaa, ettei kodin elämä taiteen ympärillä vahingoita teosta. Kodeissa taide ripustetaan yleensä hieman alemmaksi kuin gallerioissa, joissa taidetta katsellaan pääasiassa seisten. Toisaalta elämä on suuri seikkailu, ja taidetta voi kerätä, vaikka lattiasta kattoon. Yleensä parhaat taidekokoelmat ovat syntyneet juuri rakkaudesta.

Kerro tulevista näyttelyprojekteistasi – onko sinulla seuraavia projekteja jo tiedossa?

Olen toiminut toisena kuraattorina ollen kokoamassa taiteilijoita Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa Helsingissä 26.7.2018 avautuvaan jättimäiseen kansainväliseen Bela-biennaaliin (näyttely jatkuu 12.8. asti.). Samaan aikaan Porin Asuntomessujen kanssa osallistun myös kesänäyttelyyn aivan uudessa näyttelypaikassa ARTakatie Lapissa Pellossa. Lokakuussa on Venäjän Tiede- ja kulttuurikeskuksessa abstraktin taiteen näyttely Lev Gumiljovin teksteihin perustuen, yhdessä Valentina Näsin kanssa. Ensi vuonna minulla on myös yksityisnäyttelyt Tampereella ja Berliinissä. Maaliskuussa 2019 Unkarin kulttuurikeskuksessa Helsingissä, osallistun yhteisnäyttelyyn tänä kesänä Unkarissa maalaamillani töillä. Vuonna 2019 minulle on tulossa museonäyttely, Kymenlaakson museoon Merikeskus Vellamoon Kotkaan.

                                                                           Alppipuisto

                                                                           Öljy kankaalle

                                                                           250 cm x 170 cm

Tutustu taiteilijan tuotantoon täällä:

https://www.findartglobally.com/fi/taiteilijat/art/230