Haastattelut 1.11.2018

Taiteilijahaastattelussa MATTI KALKAMO

Kerro taiteilijanurasi alkuvaiheista. Milloin tiesit, että sinusta tulee kuvanveistäjä?

Taidekoulussa kuvanveistohallissa huomasin, että mallimuovailunkin kautta voi ilmaista itseään lisäämällä attribuutteja työstettävään teokseen. Mallimuovailusta kasvoi itsenäinen taideteos. Pidin ajatuksesta, että veistos on jotain, joka änkeää tilaan, siihen voi törmätä. Se ei pysy kiltisti seinällä, poissa jaloista.

Mikä vei sinut taiteilijana juuri tähän suuntaan?

Tarve itseilmaisuun ja tapa katsoa maailmaa yhdistyivät kaiken kyseenalaistavaksi ajattelumalliksi.

Onko sinulla taiteellisia esikuvia? Jos, kuinka ne ovat vaikuttaneet tuotantoosi?

On lukemattomia teoksia kuvataiteen, elokuvan tai musiikin alalta, jotka ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen. Ovat siis toimineet innoittajina eli potkuna takalistoon.

Millaiset aihepiirit toimivat teostesi lähtökohtina?

Kuvaan ihmisyyttä nahkoineen karvoineen.

Miten lähdet työstämään uutta teosta?

Pähkäilemällä ja ihmettelemällä. Sitten haalarit niskaan ja täys rähinä (lue: rälläkkä) päälle.

Onko sinulla tarkka suunnitelma teoksen luomisprosessin alusta lähtien?

Usein näen teoksen mielessäni valmiina. Joskus päästän alkuperäisestä ideasta tai ajatuksesta irti, jolloin minulla on enemmän valinnan vapauksia. Työskentely on hauskempaa, jos ei orjallisesti noudata päässään näkyviä ”työpiirustuksia”.

Minkälainen on rutiinisi päivänä, jolloin työskentelet?

Päivät voivat olla hyvinkin erilaisia: veistoksen runkoa tehdessä huutaa rälläkkä tai muut sähköiset vimpaimet, minäkin. Meteli on melkoinen. Jos työskentelen saven tai punavahojen kanssa ja tilanne on hallinnassa, työhuoneella voi olla hyvinkin rauhallinen tunnelma. Menen työhuoneelle aamulla, palaan illalla.

Kerro teoksestasi ”La Primavera”. Mitkä ovat teoksen lähtökohdat, ja mitä teos merkitsee sinulle?

La Primavera -teos perustuu löyhästi baletin romanttisen tyylisuunnan teokseen Giselle, jonka hahmogalleriasta löytyy rakkaudessa petettyjen kuolleiden haamuja. Teoksen sivuosassa on ihmisen ikiaikainen yhteiselo luonnon kanssa. Teoksessa nähdään kolme tanssivaa luurankoa, joiden akrobaattiset asennot luovat villin, runollisen ja salaperäisen kokonaisuuden. Synkähköstä alkuasetelmasta nousee toivo ja elämänhalu, roudan sulaessa koittaa kevät. Installaatiossa noin 120 cm kokoiset, pronssiin valetut hahmot käyvät läpi muodonmuutosta: raajoista kasvaa oksia, jotka verhoavat tai naamioivat hahmot sisäänsä. Unenomainen visuaalisuus on määrittelemätöntä, tulkinnoille vapaa. Teoksessa yhdistyy minulle tärkeät asiat: mielikuvitus, toivo ja musta huumori.
Millaisena näet taiteilijan ammatissa toimimisen edellytykset Suomessa tällä hetkellä? Mihin asioihin olet tyytyväinen, entä mitä haluaisit muuttaa?
Edellytykset ovat periaatteessa aina samat: pitää olla motivoitunut ja innostunut vaikka homma menis läskiks tai poskelleen. Taidemaailmahan on jakautunut useisiin pienempiin osasiin, joissa toimitaan hyvinkin erilaisilla pelisäännöillä. Moninaisuus on rikkautta, mutta köyhyys kukoistaa. Paljon kysymyksiä nousee pintaan, mutta vastaukset ovatkin sitten vaikeampia. Taidemaailma on ihmisten luoma ja ylläpitämä, joten onhan tämä melkoinen soppa: joku hämmentää ja toinen on liemessä.

Mitä sinulla on meneillään juuri nyt? Entä mitä voimme odottaa sinulta lähitulevaisuudessa?

Seinäjoen taidehallissa on näyttelyni All You Bleed is Love 18.11. 2018 asti. Vuoden 2019 syksyllä tai 2020 keväällä teoksiani nähdään Tampereella.                                                                                 

                                                                                        La Primavera

                                                                                             2018

                                                                                           Pronssi

Tutustu taiteilijaan ja hänen tuotantoonsa täällä:

https://www.findartglobally.com/fi/taiteilijat/art/55